Shoppailemassa

Kävimmä tässä yks päivä shoppailemassa äitin kans ja löysimmähän met sieltä kaikenlaista. Parasta kuitenkin oli (tai, no en kyllä tiiä oli ko se kuitenkaan oikeasti parasta) kun olimme lähdössä ajamaan kotia päin ja äiti muisti että ois pitäny tankata. Noh met käännyimmä ensimmäisestä risteyksestä mikä tuli vastaan, ja se tie ei ollu kyllä auraa nähnykkään. Kun siihen tielle kääntyi, siitä alkoi heti mäki alas, ja se mäki ei ollut hirveän pitkä sen jälkeen tie jatkoi matkaansa vasemmalle. Me kävimmä kääntymässä siellä ja ajoimma mäen ylös, ja koska vastassa oli nelostie oli pakko pysähtyä, koska autoja riitti. Siinä odotellessa että liikenne hiljenee alkoi vähän arveluttaa että päässäänköhän me tästä enää liikkelle, koska olimmehan pysähtyneenä mäessä. No eihän me siitä tieten päästy ja oli pakko peruuttaa. Tietä ei tosiaan ollut aurattu ja siinä meni vain pehmeät auton jäljet KÄÄNTYEN vasemmalle, ja luntakin oli 10-15cm. Äiti tietenkin taitavasti peruutti suoraan alas eikä huomioinut sitä että ne auton jäljet KÄÄNTYIVÄT vasemmalle. Jumissa oltiin. Auto ei liikkunut minnekkään liukkaan estonsa kanssa. No minä tekniikan ja kaiken muunkin ihmelapsena aloin toimia. Liukkaan esto pois-meikä vahvempana auton taakse ja eikun työntämään. Alussa ei oikein ryhmätyöskentely pelannut, mutta kun hieman ohjeistin niin johan se auto lähti pikku hiljaa liikkeelle. Saimme autoa liikutettua n. metrin. Lunta oli hieman liikaa. Onneksi takakontissa oli lapio, jolla sitten otin lunta pois tieltä ja eikun työntämään. No nyt homma alkoi luistaa ja saimma sen auton pois. Raskaan työntelyn jälkeen kaakao maistui todella hyvältä.