Oltiin vähän suunniteltu että ois lähetty vähän isommalla porukalla pilkille tai ihan vaan paistamaan makkaraa. Noh, se idea vähän kaatui kun ei ollut rekeä eikä autoa jolla ois voinu saaha koko lössin paikalle. Päätettiin sitten kumminki kahen tyvären kans että met lähtisimmä, kahdella kelkalla. Mietittiin sitte vähän että mitäs reittejä pitkin saatais porukka kasaan.
Lähimmä Lauran kans ajelemaan ja etsiskelemään reittejä mistä pääsisimmä Tessan luo. Ajateltiin että pakko jostain on mennä reitti Tessan luo tai ainakin lähelle. Ainakin jään kautta olisimme päässeet sinne mutta päätimme kuitenkin olla menemättä sieltä koska aivan reitin vieressä oli sula ja reitti meni keskellä jokea, joten NO THANKS. Jatkoimme siis ihan merkittyä reittiä pitkin ja ajattelimme että kyllä sieltä on pakko mennä joku toinen reitti. Etittiin sitte joku jälki joka poikkesi reitiltä ja lähdimme ajamaan sitä pitkin... noh se vei meidät aivan nelostien vierustaan:) Ei kait siinä ajeltiin sitä etteenpäin kunnes se reitti loppu, päätimmä sitte että nyt kyllä soitamma sille Tessalle että jos se tietäis jonku reitin.
Tessa neuvoi meidät menemään nelostien yli eräästä kohtaa ja sanoi että siinä menee joku linja jossa menee reitti josta pääsemme sen luo. Noh mehän menimme nelostien yli ja huomasimme että aa tuossahan se linja on...siitä alko meijän turmion tie. Linjan alla kulki kelkan jälki ja ajateltiin että joo tämähän se tieten on ja menimmä sinne... Reitin alussa oli lumikasa eli siinä oli melko jyrkkä lasku jäljelle, eikait siinä ajelimma sen alas ja jatkoimma matkaamme eteenpäin kunnes...vastaan tuli hillitön oja. Joku oli siitä ajanut joten jälki oli kova mutta se oli niin jyrkkä ettei me oltais siitä päästy mitenkään pois. Ja vaikka olisimme päässeet ojan yli olis meijän pitäny varmaan palata takaisin koska sieltä ei tosiaan päässy oikein minnekkään. Olimme siis umpikujassa...
Mietittiin että ei me voida tuosta ojasta mennä yli että met jäämmä varmasti kiinni. Toinen reitti pois oli se alun jyrkkä lumikasa, mutta kun ei me mitenkään oltais saatu kelkkaa käännettyä kun siellä oli niin pehmeää että se ois ollu heti kiinni...Olimme siis totaalisesti pulassa. Yritettiin sitten perruuttamalla päästä lumikasaa ylös mutta toivotontahan se oli, ei toki ollut kaukana mutta toivotonta silti. Eli meidän oli pakko yrittää ylittää se oja... Laura urheasti lähti yrittämään ja voihan sen nyt arvata että miten siinä kävi....NO KIINNIHÄN SE JÄI!! Kyllä muutama kirosana lens ilmoille ja suuri epätoivo, mutta ei kait siinä, soitto iskälle:) Iskä olikin juuri sopivasti tulossa kylille päin ja se soitti myös hieman apuvoimia meille:)
Siinä odotellessa että apu saapuisi päätimme mennä tielle odottamaan että net näkkee missä me olemma. Tie oli tosiaan suoraan siitä ojasta edessä päin joten kelkan voisi saada sieltä melko helposti pois.
Mikäs siinä odotellessa, oli meillä onneksi eväät mukana joten miksemme rupeaisi eväs tauolle:D
Saimme muutaman oudon vilkaisun kun siinä istuskelimme tien poskessa kaikkien tavaroitten kans:)
Kun apu vihdoin saapui lähdimme ottamaan kelkkaa irti ojasta. Se lähti yllättävän nopsaa sieltä ja pääsimme jatkamaan reissuamme. Sinä aikana kun olimme kiinni, selvisi ettei Tessalla olisikaan tarpeeksi bensaa kelkassaan, joten meidän reissuamme Tessalle voisi kutsua ns. hukkareissuksi. Ei kait siinä, pääsimmä irti ja lähimmä takasin päin MUTTA emme todellakaan samaa reittiä:D Lähimmä ajamaan tietä pitkin ja mikäs sieltä löytyikään...se reitti mitä Tessa oli oikiasti tarkottanu...ei toki ottanu päähän yhtään:D No, ompahan taas yks tarina kerrottavana:D
Lähimmä ajelemaan Orajärvelle päin ja kävimmä nappaamassa minun siskon ja lähimmä tunturiin kahella kelkalla. Helpotus oli suuri kun pääsimmä lopulta perille:) Ah, sai istua ja syödä, ja mikä parasta...Maisemat tietty:)
Meikä koki vissiin jonku valaistuksen:)
 |
Hyvää Pääsiäistä kaikille ja jos lähettä kelkkailemaan niin suunnitelkaa ainaki reittinne kunnolla:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti